Musketit

 

Olemme olleet vuosia vaimojemme omaishoitajia.

 


Kun meitä kysyttiin mukaan kuvauksiin, tuntui mikä ettei, aina valmiina jos kysytään. Ja siitähän se innostus vain lisääntyi. Emme olleet ottaneet itsestämme edes selfieitä tätä ennen. Nyt tätä juttua tehtäessä lähti ensimmäinen. Osa meistä on ollut aiemmin aika arkoja,
ja mieluummin lähipiirissä pysyviä, eikä niinkään esillä olijoita. Näyttelemisessä ja rooliasussa itsetunto kohenee huomattavasti.
Jos aiemmin on ollut huono itsetunto tai arka, tämmöisestä saa hyvä potkua. Turvallisuutta lisäsi se, että sai olla osa porukkaa. Ryhti pysyi hyvänä koko ajan ja olimme ylpeitä roolistamme.
Kokonaisuus antoi paljon intoa mennä eteenpäin elämässä.

 


Ensin pukuvuokraamolle mentäessä ei ihan osannut ajatellakaan mitä on edessä. Puvustusta etsittiin hetki, mutta aika pian oli selvää, että olisimme kolmen kimppa, olimmehan ainoita miehiä kuvauksissa. Kolme muskettisoturia alkoi olla selvä valinta. Athos, Porthos ja Aramis. D’Artagnan jäi vielä tästä jaksosta puuttumaan. Muskettisotureiden tarina oli meille tuttu. He olivat pahuutta vastaan ja taistelivat hyvän puolella. Alussa miekat olivat vähän ongelma,
kun löytyi vain yksi iso, mutta sitten löytyi pari pientä tikaria, jotka kyllä ajoivat asiansa. Puku tuntui niin hyvältä, että musketin vyökin unohtui vyötärölle,
ja piti palauttaa jälkikäteen.

 


Kuviahan otettiin koko ajan kun puuhasimme, ei poseerauksia tarkoituksella. Tilanteet syntyivät itsekseen. Kuva, missä askellamme salkun kanssa, tuli siitä kun toimme intiaanin salkun takaisin autolle.
Metsäkuvassa autoimme ladyn ylös kannon juurelta, kun hän oli maannut siinä jo aika pitkään, ja paikat oli puutunu. Sitten kuvia vain räpsittiin ja tulos oli aika kiva. Ilma, valo, fiilis, ympäristö ja ohikulkijat olivat aivan sattumaa. Elimme hetkessä ja katsoimme mitä vastaan tulee. Ohikulkijoilta tuli paljon kysymyksiä, ja luulivat meitä jopa kaupunginteatterin näyttelijöiksi. Karirannan kahvilassa hiukopalalla useampikin tuli kuvaamaan ja ihastelemaan. Kyllä meitä ihmeteltiin mitä teemme. Kehuivat komeaksi, ja kyllä se nostaa rintaa. Ihan tuntui ylpeältä. Jos sitä vaan painuu elämässä kasaan, ylöspäin nouseminen on vaikeaa.

 


Meitä oli kuusi yhdellä kertaa kuvattavana. Emme olleet kaikki tavanneet aiemmin.
Yhtään ei arasteltu muita, vaikka oli naisiakin joukossa. Oltiin niin kuin samassa näytelmässä.
Tämmöisen tekeminen on tärkeää, koska olemme muutoin niin yksin, ja tarvitsemme jotain mikä saa liikkeelle. Haluamme myös huolehtia, ettei meistä itsestämme tule hoidettavia liian aikaisin. Samalla saa olla iloksi ja hyödyksi muille. Yhteisöllisyys tutun porukan kesken on tärkeää. Nyt meistä on tullut tiivis sakki miesten kesken, ja pidämme siitä tiukasti kiinni.