Punatukkainen tyttö

 

Olen omaishoitajana kolmelle lapselleni. Aviomieheni kuoli tapaturmaisesti joulukuussa 2014, jonka jälkeen olen pyörittänyt arkea yksin.

Elämä on yksi hetki, ja lukematon määrä sanoja, joita en pysty lausumaan ääneen. Vaikka pelottaa, voin lähteä vain eteenpäin. Kuvausten aikaan tapahtumasta oli vasta puoli vuotta, ja lähdin kuvauksiin muiden houkuttelemana. Pukuvuokraamolle lähdettiin ilman suunnitelmia, selattiin pukuja ja naurettiin mitä hurjemmille kokonaisuuksille. Kokeilin nallepukuakin, mutta se oli aika kuuma. Pukuvuokraamon Päivi tuunasi tämän puvun mahan kohdalta sopivaksi, siksi olkapäät tuppasivat tippumaan, eikä selkäpuolta kuvattu ollenkaan. Kaikkea sitä mallit saavat kokeakin.

 

Päivä antoi niin paljon, en muista milloin olisin nauranut viimeksi niin paljon maha kippurassa. Porukan henki oli aivan mahtava ja unohdin hetkeksi koko arjen. Kaikki lähtivät mukaan niin innolla. Kaikki kommellukset vain paransivat fiilistä. Päässäni on valkoinen kuusenkoriste, jonka laitoin päähäni siksi aikaa kun pidin keijun silmälaseja. No, siihenhän se sitten unohtui, eikä enää lähtenyt irti J.

Elimme ihan toista ulottuvuutta, pois tästä arjesta. Normaalisti minulle ei ole luontevaa olla kuvattavana, mutta nyt ennakkoluuloista huolimatta suorastaan nautin kameran edessä olemisesta. Ohikulkijoista eräskin auto kiersi jopa uudestaan paikalle, ja koko autollinen kuvasi meitä puhelimellaan. Normaalivaatteissa en olisi uskaltanut mennä niinkin lähelle kaupungintaloa kuvattavaksi. Olimme muiden kuvattavien kanssa niin yhtä, ja kaikki tukivat toisiaan, vaikka jossain vaiheessa olisi vain naurattanut koko tilanne. Oleellista oli se, että kuvaajana toimi meille hyvin tuttu ja meidät tunteva henkilö, joka uskalsi heittäytyä mukaan.

 

Edelleen, vuosi kuvausten jälkeen, nautin siitä mitä koin. Nauran niille samoille asioille edelleenkin. Puhelimellani on otetut valokuvat, joita katselen ajoittain vieläkin. Tämän kaltainen kokemus pitäisi kuulua kaikille, se on niin ainutlaatuinen kokemus irrottautua arkirutiineista.