Vedenneito

 

Niin paljon olen vääriä valintoja tehnyt, niin paljon virheitä, joista olen joutunut maksamaan kovan hinnan. Niin monet toiveet ja unelmat ovat jääneet toteutumatta, mutta olen kiitollinen siitä mitä minulla on jäljellä.

 

 

 

MINÄ TAISIN SELVITÄ

 

En häpeä kyyneleitäni, en ojenna käsiäni silmieni eteen, on rikkaampaa olla aito ja herkkä.....   ennemmin tunteellinen, kuin kova ja kylmä.  MINÄ

 

 

On noustava ylös ja jatkettava matkaa.

Ja kun rohkeutta ja vahvuutta saan riittävästi, on minun aika irrottaa kahleet ja heittää ne pois, jolloin voin viimein tuntea HENKISEN VAPAUDEN nousevan sieluni syvyydestä, ja ilon tulevan sydämen ahdistuksen tilalle.

 

 

LUPA

 

Annan itselleni luvan elää, kasvaa ja kehittyä.  Mutta teen sen tämän päivän lähtökohdista.

En kertaa mielessäni esteitä, pahoja sanoja ja epäonnistumisia.

Tärkeintä on se mitä teen nyt.

 

TASAPAINO

 

Päästän irti kaikesta mikä ei ole enää minun.

Luotan siihen että elämä kantaa minua tällä uudella tuntemattomalla.

Miksi kantaisin mukanani menneiden vuosien tuskaa ja häpeää. Miksi vähättelen oikeuttani voida hyvin, ja nauttia tästä kauniista ainutkertaisesta elämästäni.

Miksi tuoda esiin kaukaista tuskaani, kun voin olla menneistä vapaa, ja täyttää elämäni ilolla....... Sen kautta saan vapauden.

 

 

 

 

 

TURVALLISUUS

 

Sen voin saada vain oppimalla kunnioittamaan itseäni ja luottamalla itseeni,

uskomalla itseeni.  Kun päättää lähteä on jo lähtenyt..... siis avaan portit......

menen..... suren aikani.....   ja odotan avoimin mielin mitä elämä tuo vielä minulle.

 

On niin helvetin kovaa välillä pitää itsensä kasassa kun on yksin, ja uskoo hajoavansa pieniin palasiin,

                                                                      mutta

halu elää on, eikä kukaan tee sitä puolestani.

 

 

 

 

Olen muuttunut......    minulle sanotaan.

Ei, olen juuri se sama herkkä ihminen kuin ennenkin.

En vain enää yritä olla sinun, tai kenenkään muunkaan mieliksi, jotta te pitäisitte ja hyväksyisitte minun ratkaisuni elämän poluilla.  Ensin se pelotti minua, mutta nyt oloni on jo kevyt ja joskus tulevaisuudessa vielä onnellinenkin.

 

Mennyt on uni ja pysyy unena, vain silloin olen turvassa.... vasta heränneenä uuteen alkuun.

 

Kun olen kuollut, en minä enää tunne tuskaa, kaipausta, surua...

en minä paina mitään, en suutele ketään....

Olen keveä ja jään hiljaisuuteen ….. vastausta  ja selitystä vailla.

 

Ei valheella ollut väliä, totuus sattui sitäkin enemmän, kun autuas tajuttomuus suojeli sinua. 

Totuus osui avokämmenellä poskeeni.... kertoi kerralla kaiken sen, mikä nyt pitää käsitellä. Ja minä hymyilen, ettei koskisi niin paljon, ettei voimani murtuisi, että vielä voisin rakentaa itseni naiseksi.

 

 

 

 

TOIVE

 

Pitele minua, minua joka olen ollut liian kauan niin pitelemätön, niin vailla turvaa ja hellyyttä.  Pitele minua, minua joka olen ollut niin kauan vailla arvostusta, ja vailla tasa-arvoista kumppanuutta.

Olen elänyt talossa jonka nurkissa on asunut ahdistus ja pelko ja lattialautojen välissä lohduttomuus.

Olen hiipinyt niissä huoneissa varpaillaan ja katsonut kuinka riippuvuus on saanut silittävän sormen kasvamaan kohoavaksi kädeksi … kuinka satuttava sana on saanut sielun kylmenemään.

 

Kuinka oppisinkaan vielä elämään... rakastamaan, kun sydämeni

on niin rikottu … jäi vain tyhjyys....suru....

 

Lipuen laineilla rannalta kohti tuntematonta... kohti kaunista usvaa... kohti auringon siltaa      

Minä lähden tyynenä, varmana siitä etten uppoa, vaan kuljen

kohti uutta huomista... parempaa tulevaisuutta... varmoin ajatuksin, rohkein tuntein.

 

On hiljaisuus ympärilläni,

vapaus.

Hengitän syvään ja suljen silmäni, tunnen miten rentoudun,

vapaus.

Olen kiitollinen tästä hetkestä.   

Avaan silmäni, minun edessäni, minun polkuni,    vapaus.

Astun polulleni luottaen, nyt on minun aikani.

En vihaa sitä mikä minut rikkoi, vaan kiitän siitä.

Sain mahdollisuuden välittää pyyteettömästi, näyttää selviämisen avaimet toisille rikotuille, ja ymmärrän heidän tuskan.

 

Silloin kun olin hukassa itseltäni ….. kun oli aika nousta, herätä uuteen aamuun harmaaseen, oli vain toive että olisi ilta ja pimeys.... voisi vaipua uneen harmaaseen.

Ei ollut valintani, kun jouduin kokemaan asioita jotka toivat pelon ja surun, kunnes katkeroiduin

 

                                   MUTTA

 

valintani on se annanko elämäni mennä sen mukana......

 

Minä herään uuteen aamuun, tietoisena siitä, että olen selviytynyt, olen selviytyjä.

Minä herään tietoisuuteen, että minulla on oikeus ja lupa omaan elämään, ilman syyllisyyttä....

Kiitän polkuni näyttäjää.

Kun päästää irti … kysyy onko jäljellä mitään. On.

 

On tulevaisuus.

Nukun yöni vielä joskus aamuun heräämättä kertaakaan ahdistukseen, syyllisyyden tunteeseen, nukun yöni ympäri.

En valveilla vapise menneisyydestä.

On päiväni vielä joskus pyöreitä, en tuskasta kaadu, on mennyt vain ohimenevä ajatus ja minä ELÄN.